20.5.1992

KORKEIMMAN OIKEUDEN RATKAISU 20.5.1992

Hovioikeuden antaman lainmukaisen valitusosoituksen mukaan A:n olisi pitänyt toimittaa valituslupahakemuksensa hovioikeuden kirjaamoon viimeistään 12.11.1991. A:n valituslupahakemus on saapunut hovioikeuden kirjaamoon telefax-laitteen välityksellä tulostettuna telekopiona 12.11.1991 eli määräajassa. Alkuperäisen allekirjoitetun valituslupahakemuksen A:n lähetti on antanut hovioikeuden kirjaamoon 13.11.1991 eli määräajan päättymisen jälkeen.

Säännökset muutoksenhausta hovioikeudesta korkeimpaan oikeuteen sisältyvät oikeudenkäymiskaaren 30 lukuun. Sanotun luvun säännöksiä on muutettu 19.12.1922 annetulla lailla (300/22) ja 7.1.1955 annetulla lailla (2/55). Mainittujen lakien mukaan hakijan oli annettava korkeimman oikeuden kirjaajankonttoriin kirjallinen muutoksenhakemus tai lupahakemus. Muutoksenhakua korkeimpaan oikeuteen koskeva oikeudenkäymiskaaren 30 luku on viimeksi muutettu 2.2.1979 annetulla lailla (104/79). Sanotun luvun 5 §:n 2 momentin mukaan hakijan on puhevallan menettämisen uhalla viimeistään määräajan päättymispäivänä toimitettava hovioikeuden kirjaamoon korkeimmalle oikeudelle osoitettu muutoksenhakukirjelmä, johon on sisällytettävä lupahakemus ja valitus. Saman luvun 6 §:n 3 momentin mukaan muutoksenhakukirjelmä on hakijan tai sen laatijan allekirjoitettava. Jos määräajassa toimitettua lupahakemusta tai valitusta ei ole laadittu säädetyllä tavalla, korkeimman oikeuden on mainitun luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kehotettava hakijaa korjaamaan puute määräämässään ajassa, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta.

Eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimille 7.5.1965 annetun lain 1 §:n mukaan muutoksenhakemuksen, jonka voi valtuutetun asiamiehen välityksellä antaa hovioikeuteen tai korkeimpaan oikeuteen, saa asianomaisen omalla vastuulla lähettää niille maksettuna postilähetyksenä tai lähetin välityksellä.

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 5 §:n 2 momentti eroaa sanamuodoltaan aikaisempien lakien vastaavista säännöksistä. Lain esitöistä (hallituksen esitys n:o 106/1978 vp ja lakivaliokunnan sen johdosta antama mietintö n:o 13) ei ilmene, mitä oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 5 §:n 2 momentissa on tarkoitettu muutoksenhakukirjelmän toimittamisella hovioikeuden kirjaamoon. Oikeudenkäymiskaaren 25 luvun 12 §:n 2 momentissa on alioikeudesta hovioikeuteen tapahtuvan muutoksenhaun osalta 30 luvun 5 §:n 2 momenttia vastaava säännös. Tämän lain esitöissä (hallituksen esitys n:o 184/1977 vp) on lausuttu, että valituskirjelmä voitaisiin toimittaa henkilökohtaisesti, asiamiestä käyttäen taikka postin välityksellä alioikeuden kansliaan. Mainittujen lakien esitöistä ei voida päätellä, että muutoksenhakukirjelmän muut kuin edellä mainitut toimittamistavat olisi tarkoitettu sulkea pois, vaan 25 luvun esitöissä on vain ilmaistu silloin käytössä olleet mahdollisuudet. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 5 §:n 2 momentin sanamuoto mahdollistaa kehityksen mukanaan tuomien uusien mahdollisuuksien huomioon ottamisen. Tällaista tulkintaa puoltaa myös se, että prosessioikeudellisten säännösten tulkinnassa on yleensä periaatteena välttää tarpeettomista muodollisuuksista johtuvia oikeudenmenetyksiä. Korkein oikeus katsoo, että telefax-laitteen välityksellä hovioikeuden kirjaamoon määräajassa saapunut muutoksenhakukirjelmä on toimitettu laissa säädetyllä tavalla hovioikeuteen.

Kun A:n hovioikeuteen telekopiona saapunut muutoksenhakukirjelmä, johon on sisällytetty valituslupahakemus, on ollut kirjallisessa muodossa ja kun A on muutoksenhakuajan jälkeen täydentänyt muutoksenhakukirjelmäänsä toimittamalla hovioikeuteen allekirjoitetun kirjelmän, valituslupahakemus täyttää valituslupahakemukselle oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 6 §:ssä asetetut vaatimukset. Näin ollen Korkein oikeus tutkii A:n valituslupahakemuksen.

Valitusluvan myöntämisen osalta asia ratkaistaan kolmijäsenisessä jaostossa.

Eri mieltä olevien jäsenten lausunnot

Oikeusneuvos Raulos: Hovioikeuden antaman lainmukaisen valitusosoituksen mukaan A:n olisi pitänyt toimittaa valituslupahakemuksensa hovioikeuden kirjaamoon viimeistään 12.11.1991. A:n valituslupahakemus on saapunut hovioikeuden kirjaamoon telefax-laitteen välityksellä tulostettuna telekopiona 12.11.1991 eli määräajassa. Alkuperäisen allekirjoitetun valituslupahakemuksen A:n lähetti on antanut hovioikeuden kirjaamoon 13.11.1991 eli määräajan päättymisen jälkeen.

Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 5 §:n 2 momentin mukaan, sellaisena kuin tuo lainkohta on 2.2.1979 annetussa laissa (104/79), hakijan on puhevallan menettämisen uhalla viimeistään määräajan päättymispäivänä toimitettava hovioikeuden kirjaamoon Korkeimmalle oikeudelle osoitettu muutoksenhakukirjelmä, johon on sisällytettävä lupahakemus ja valitus. Saman luvun 6 §:n 3 momentin mukaan muutoksenhakukirjelmä on hakijan tai sen laatijan allekirjoitettava. Jos määräajassa toimitettua lupahakemusta tai valitusta ei ole laadittu säädetyllä tavalla, Korkeimman oikeuden on mainitun luvun 9 §:n 1 momentin mukaan kehotettava hakijaa korjaamaan puute määräämässään ajassa, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta.

Eräiden asiakirjain lähettämisestä tuomioistuimille 7.5.1965 annetun lain 1 §:n mukaan muutoksenhakemuksen, jonka voi valtuutetun asiamiehen välityksellä antaa hovioikeuteen tai Korkeimpaan oikeuteen, saa asianomaisen omalla vastuulla lähettää niille maksettuna postilähetyksenä tai lähetin välityksellä. Vakiintuneesti on hyväksytty vain laissa erikseen mainitut toimittamistavat.

Lain 104/79 esitöistä (hallituksen esitys n:o 106/1978 vp ja lakivaliokunnan sen johdosta antama mietintö n:o 13) ei ilmene, että muutoksenhakukirjelmän toimittamisella olisi oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 5 §:n 2 momentissa tarkoitettu muita toimittamistapoja kuin aikaisemmin hyväksyttyjä. Katson, että oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 5 §:n 2 momenttia on tulkittava siten, että muutoksenhakukirjelmä voidaan antaa hovioikeuden kirjaamoon tai se voidaan lähettää sinne postitse tai lähetin välityksellä mutta ei muulla tavalla.

Nähdäkseni nykytasoinen telekopio ei täytä laissa valitusasiakirjalle asetettavia vaatimuksia, vaan alkuperäinen asiakirja allekirjoitettuna mahdollisine valtakirjoineen hakijan olisi joka tapauksessa aina joko kehotuksesta tai omasta aloitteestaan toimitettava tuomioistuimelle jälkikäteen. Oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 9 §:n 1 momentin mukainen kehotus valitusasiakirjassa olevan puutteen korjaamiseen voi kuitenkin tarkoittaa vain joltakin osalta puutteellista asiakirjaa, joten kokonaan kelpaamatonta asiakirjaa ei voida kehottaa korjaamaan.

A:n telekopiona hovioikeuden kirjaamoon määräajassa toimittamaa valituslupahakemusta ei ole säädetyin tavoin toimitettu hovioikeuden kirjaamoon. Näin ollen ei ole merkitystä sillä seikalla, että A on muutoksenhakuajan jälkeen täydentänyt valituslupahakemustaan toimittamalla allekirjoitetun valituslupahakemuksen hovioikeuden kirjaamoon. Kun valituslupahakemus on lähetin välityksellä saapunut hovioikeuden kirjaamoon vasta määräajan päättymisen jälkeen, jätän hakemuksen oikeudenkäymiskaaren 30 luvun 5 §:n 2 momentin nojalla tutkimatta. Hovioikeuden tuomio jää siis pysyväksi.

Mitä muutoksenhakukirjelmän toimittamiseen hovioikeuteen teknisen kehityksen myötä käyttöön tulleen telefax-laitteen välityksellä tulee, saattaisi olla aiheellista sen tekeminen mahdolliseksi, mutta se edellyttää nimenomaisia säännöksiä lakiin, koska kysymyksessä on edellä sanotuin tavoin tähän asti laissa tuntematon asiakirjan toimittamistapa. Pidän tarpeellisena, että korkein oikeus tekisi Tasavallan Presidentille esityksen ryhtymisestä lainsäädäntötoimeen telefax-laitteen käytön sääntelemisestä tuomioistuimissa.

Oikeusneuvokset Nikkarinen, Portin, Jalanko ja Ailio sekä presidentti Heinonen, kukin vuorollaan, olivat samaa mieltä kuin oikeusneuvos Raulos.